U920001 – ensimmäisen suomalaisen hyödyllisyysmallin tarina
Torstai 2. tammikuuta 1992 oli Hannu Karulle tavallisesta poikkeava aamu. Hänen piti nauttia aamiainen aikaisin ja mennä hyvissä ajoin ja lämpimästi pukeutuneena Albertinkadulle Patentti- ja rekisterihallituksen oven taakse jonottamaan. Salkussaan hänellä oli rotarikaverin patenttitoimiston laatima hyödyllisyysmallihakemus, jonka hän jättäisi ensimmäisenä suomalaisena hyödyllisyysmallihakemuksena Patentti- ja rekisterihallituksen kirjaamoon. Tästä olisi tuleva suomalaisen hyödyllisyysmallin syntymäpäivä.
Hannu Karun hakemus perustui uuteen hyödyllisyysmallilakiin ja -asetukseen, joilla säädettiin hyödyllisyysmallista Suomessa ensimmäisenä pohjoismaana. Hannu oli kuin olikin ensimmäisenä paikalla ja sai hakemukselleen numeron U920001. Myöhemmin hakemuksesta rekisteröitiin Hannun kehittämää huonekalua suojaava hyödyllisyysmalli nro 1.
Hyödyllisyysmallin nro 1 rekisteritiedot voit katsoa PatInfo-palvelussa.Avautuu uuteen välilehteen
Hannu Karu oli yksi niistä yksityisistä keksijöistä, joita haluttiin rohkaista hakemaan suojaa keksinnöilleen kun hyödyllisyysmallilain tarpeellisuutta pohdittiin. Myös Hannun keksintö osuu hyvin lain esitöissä mainittuun aiottuun kategoriaan: "Hyödyllisyysmallioikeus suojaisi pikkukeksinnöt ja laiteparannukset, jotka sinänsä täyttävät patentoitavuuden ehdot, mutta joille keksinnön laadun tai esineen lyhyen käyttöajan vuoksi patenttisuojaus olisi liian hidas ja kallis.".
Hyödyllisyysmalli soveltuu kaikille
Vielä samana päivänä Kemppi Oy haki hyödyllisyysmallihakemuksella suojaa hitsauskoneen säätölaitteistolle. Se oli järjestyksessä ensimmäinen yrityksen jättämä hyödyllisyysmallihakemus. Kemppi Oy ei varmaankaan ollut pieni yritys, mutta vielä tuossa vaiheessa kuitenkin keskisuuri yritys, joka meni vielä kokoluokassaan aiottuun kategoriaan.
Samoin hieman kyseenalaista on, menikö Kempin tekemä keksintö aiottuun pikkukeksintöjen tai laiteparannusten kategoriaan. Kyse oli kuitenkin tavallaan monimutkaisemmasta hitsauskoneen kaukosäätölaitteistosta, jonka markkinatkaan tuskin rajoittuivat Suomeen. Tämä hakemus kuitenkin kuvaa hyvin sitä, miten hyödyllisyysmalli ehkä nykyään Suomessa mielletään. Ei oikein ole selkeää hakijaryhmää tai tiettyjä keksintötyyppejä, jotka soveltuisivat erityisesti juuri hyödyllisyysmallilla suojattaviksi. Se soveltuu kaikille, mutta ei ole silti kovin tunnettu suojauskeino.
Joka tapauksessa hyödyllisyysmalli sai ripeän startin syntymäpäivänään. Kaikkiaan hakemuksia jätettiin 25, joista 24 hyväksyttiin. Hallituksen esitöissä hyödyllisyysmalleja arvioitiin jätettäväksi vain noin 1500, kun tällä tahdilla laskettuna niitä olisi tullut arviolta 5000 (noin 200 virastopäivällä vuodessa).
Hyödyllisyysmallille asetettiin alussa suuret odotukset
Ensimmäisenä vuonna Patentti- ja rekisterihallitus vastaanotti 725 hyödyllisyysmallihakemusta, mikä oli vain puolet tavoitteesta, mutta erittäin suuri määrä kuitenkin. Vuonna 2021 virastoon tuli 231 hakemusta. Jostain syystä hyödyllisyysmalli ei kuitenkaan ole ollut niin suosittu teollisoikeudellinen suojamuoto kuin alussa odotettiin. Ilmeisesti patenttia edullisemmat virastomaksut eivät räjäyttäneet hyödyllisyysmallin suosiota. Hyödyllisyysmallihakemus pitää kuitenkin laatia lähes samassa laajuudessa kuin patenttihakemus, mistä aiheutuvat ehkä ne isoimmat kustannukset.
Hyödyllisyysmalleja oli joka tapauksessa haettu vuoden 2021 loppuun mennessä yhteensä 14 940 kpl, joten niille on löytynyt tasaisesti kysyntää. Voi sanoa, että hyödyllisyysmallille on muodostunut vakiintunut asema keksintöjen suojamuotona sitä tarvitseville.
Miten Hannun hyödyllisyysmallin kävi?
Hannu Karun ensimmäinen hyödyllisyysmalli laadittiin patenttitoimistossa. Se on hyvin tyypillinen, vain Suomen markkinaan suuntautuva puusta tehty huonekalu, jota voi käyttää sekä pikkupöytänä että istuimena. Ideana Hannun huonekalussa oli, että se voidaan helposti koota ja purkaa, jolloin sen kuljettaminen mukana (esimerkiksi vappurientoihin) on helppoa ja kätevää. Huonekalun kaupallisesta menestyksestä ei ole tarkkaa tietoa, mutta se tiedetään, että erään suomalaisen patenttitoimiston toimitusjohtaja sai sellaisen lahjaksi vielä vuonna 2010.
Blogin kirjoittajasta
Markku Simmelvuo on Papula-Nevinpatin toimitusjohtaja ja vanhempi osakas sekä johtoryhmän jäsen. Hän on myös Papula Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja eurooppapatenttiasiamies.
Markku vaikuttaa vahvasti alan yhdistyksissä sekä kotimaassa että kansainvälisesti, ja on näin aktiivisesti kehittämässä ja edistämässä Suomen patenttiosaamista sekä koko IPR-alaa.