Asiakkaan ja tosiasiallisten edunsaajien tunnistaminen

Rahanpesulain mukaan tilintarkastajan täytyy tunnistaa asiakkaansa ja todentaa tämän henkilöllisyys asiakassuhdetta perustettaessa. Tilintarkastaja tunnistaa asiakkaansa selvittämällä tämän henkilöllisyyttä asiakkaan antamien tietojen perusteella.

Henkilöllisyyden todentaminen

Asiakkaan henkilöllisyyden todentamiseen käy suomalaisen viranomaisen myöntämä voimassa oleva ajokortti, henkilökortti, passi, kuvallinen KELA-kortti, muukalaispassi tai pakolaisen matkustusasiakirja.

Jos suomalaisen viranomaisen myöntämää asiakirjaa ei ole, todentamiseen käy ulkomaan passi tai muu matkustusasiakirjana hyväksyttävä henkilöllisyystodistus.

Henkilöllisyyden todentaminen voi tapahtua myös ns. vahvaa sähköistä tunnistautumismenetelmää hyödyntäen. Tällöin asiakkaan henkilöllisyys on todennettu viranomaisen myöntämästä asiakirjasta esimerkiksi asiakkailleen verkkopankkitunnuksia tarjoavan suomalaisen pankin toimesta, ja kyseinen asiakirja on tarvittaessa saatavissa kyseiseltä taholta.

Kun asiakas on yritys tai muu yhteisö, todentamisasiakirjana voidaan käyttää kaupparekisteriotetta tai muuta vastaavaa otetta julkisesta rekisteristä.

Kun henkilö toimii yrityksen tai muun yhteisön puolesta, hänet täytyy niin ikään tunnistaa ja hänen henkilöllisyytensä todentaa. Lisäksi on varmistettava, että henkilöllä on oikeus edustaa yritystä tai yhteisöä.

Kuolinpesän osakkaiden tunnistaminen ja henkilöllisyyden todentaminen: katso alla kohta Tosiasiallisten edunsaajien tunnistaminen.

Asiakkaan tunnistamisesta ja henkilöllisyyden todentamisesta säädetään rahanpesulain 3 luvun 2 §:ssä.

Tosiasialliset edunsaajat

Tilintarkastajan täytyy aina tunnistaa tilintarkastuksen kohteena olevan asiakasyrityksen tai -yhteisön tosiasialliset edunsaajat ja tarvittaessa todentaa näiden henkilöllisyys. Tosiasiallisista edunsaajista täytyy lisäksi pitää yllä riittäviä, tarkkoja ja ajantasaisia tietoja.

Joissakin tilanteissa yrityksen tai yhteisön tosiallisen edunsaajan kriteerit eivät täyty tai edunsaajia ei ole mahdollista tunnistaa suoran tai välillisen omistuksen tai määräysvallan perusteella. Tällöin tosiasiallisina edunsaajina pidetään hallitusta, vastuunalaisia yhtiömiehiä, toimitusjohtajaa tai muuta vastaavassa asemassa olevaa henkilöä. Huomaa: Tämä poikkeus ei koske tilannetta, jossa asiakas kieltäytyy luovuttamasta edunsaajatietojaan. Siirry ohjeeseen: Kuka on tosiasiallinen edunsaaja?

Tosiasiallisten edunsaajien tunnistamisesta säädetään rahanpesulain 1 luvun 7 §:ssä. Lainkohdassa on säädetty joitakin vähäisiä poikkeuksia siitä, ketkä ovat esimerkiksi säätiöiden tai asunto-osakeyhtiöiden tosiasiallisia edunsaajia. Näitä ns. olettamasäännöksen mukaisia tosiasiallisia edunsaajia ei erikseen ilmoiteta rekisteriin tosiasiallisiksi edunsaajiksi, koska heidän tietonsa on jo joka tapauksessa ilmoitettu rekisteriin muuta tarkoitusta varten (esim. hallituksen jäsenet). Näissäkin tapauksissa tosiasialliset edunsaajat täytyy kuitenkin aina tunnistaa.

Tilintarkastajan täytyy verrata asiakkaalta saamiaan edunsaajatietoja PRH:lle ilmoitettuihin tietoihin. Jos tiedot poikkeavat toisistaan, tilintarkastajan tulee aluksi tiedustella syytä tälle asiakkaaltaan. Jos asia ei korjaannu viipymättä, tilintarkastajan täytyy ilmoittaa poikkeamasta PRH:lle viivytyksettä. PRH lähettää saamansa ilmoituksen perusteella yritykselle tai muulle yhteisölle kehotuksen päivittää edunsaajatiedot ajan tasalle. Siirry ohjeeseen: Edunsaajatietojen valvonta. Avautuu uuteen välilehteen

Velvollisuudesta ilmoittaa PRH:lle edunsaajatietojen poikkeamista säädetään rahanpesulain 6 luvun 5 §:ssä.