Kryptografia ja patentit
Vaikka jotkut lukuteoreetikot, kuten brittiläinen matemaatikko G.H. Hardy,
ovat toisinaan jopa ylpeilleet saavutustensa "hyödyttömyydestä"*, niin
vain on käynyt, että muun muassa nykyään niin laajassa käytössä olevat julkisen avaimen salausmenetelmät, kuten monet muutkin kryptografian menetelmät, pohjautuvat lukuteoreettisiin tuloksiin (ja mikäli on uskominen V.I.Arnoldia,
Hardylle ominainen huolettomuus ei ole tieteen suurmiehillä edes aivan
poikkeuksellista, joskin syyt ovat saattaneet olla vuosisatoja aiemmin
erilaiset**). Kryptografian hyödyntämät lukuteorian tulokset koskevat
erityisesti alkulukujen ominaisuuksia ja kokonaislukujen jakamista
alkulukutekijöihin.
Mutta tästäkin hyödyllisyydestä on vielä matkaa eurooppalaisessa patentoitavuuskäytännössä edellytettävään teknisyyteen.
Tyypillisesti tilanne on se, että matemaattista menetelmää tarkastellaan tietokoneella toteutettuna keksintönä.
Keksinnön ratkaisema tekninen ongelma voi tällöin liittyä
tietokoneeseen, esimerkiksi muistin käytön tehokkuuteen, tai se voi
liittyä ulkoiseen sovellutuskohteeseen.
Lohkoketjuteknologian
hajautetuissa tietokannoissa tulevat esiin molemmat mahdollisuudet.
"Ulkoinen" ongelma liittyy kuitenkin usein liiketoiminnallisuuteen, mikä
on epäteknistä. Toisaalta tietojärjestelmien turvallisuus katsotaan
pääosin tekniseksi.
Alla olevassa käsitekartassa esitetään
lohkoketjuteknologian suhdetta eurooppalaisiin patentin myöntämisen
perusteisiin. Vaikka toimintaympäristö, tietoliikenneverkot, on
selkeästi teknistä, lohkoketjut sivuavat käsitteellisesti useita
Euroopan patenttisopimuksen artiklan 52(2) poissulkulistassa mainittuja
asioita.
Käsitekartta: Lohkoketjuteknologia ja artiklan 52(2) poissulkulista* "I have never done anything ’useful’. No discovery of mine has made,
or is likely to make, directly or indirectly, for good or ill, the least
difference to the amenity of the world", G.H.Hardy, A Mathematician's Apology
** “At that time it was easy to carry out fundamental discoveries, and
large numbers of them were carried out. Huyghens, for example, improved
the telescope, looked at Saturn and discovered its ring, and Hooke
discovered the red spot on Jupiter. At that time discoveries were not
unusual events, they were not registered, not patented, as they are now,
they were quite an everyday occurrence. (This was the case not only in
the natural sciences. Mathematical discoveries at that time also poured
as if from a horn of plenty.)", V.I.Arnold: “Huyghens and Barrow, Newton
and Hooke, Pioneers in mathematical analysis and catastrophe theory
from evolvents to quasicrystals", Translated from the Russian by Eric
J.F. Primrose, 1990 Birkhäuser Verlag
Teksti:
Olli-Pekka Piirilä, johtava tutkijainsinööri, PRH